Henna Immonen opiskelee neljättä vuottaan Taideteollisessa Korkeakoulussa. Hän on kiinnostunut olevaisen, todellisuuskäsitysten sekä yhteiskunnan asettamien moraalikäsitysten välisestä hierarkiasta.

Installaatioissaan hän on käsitellyt mm. holismia, jumalakuvaa, syrjäytymistä, fetissiä ja muita yhteiskuntamme välttämättömiä reunaehtoja. Juuri näissä synkronoimattomissa toiminnoissa ja tarpeissa paljastuu todellisuuden luonne. Nykyihminen on täysin emotionaalisesti vieraantunut kanssaihmisistään huomatakseen sosiaalisen olennon perustarpeet, vaikka tieto siitä on olemassa.

Taide on yhteiskunnallisuutta vastaan kohdistettua ihmisyyttä - ja päinvastoin. Se on yhtä muiden kokemustemme kanssa.

,Unski
Antti Immonen 

Syntynyt
13.syyskuuta 1981
Varkaudessa

Asuu ja yrittää elää Helsingissä

Työstä:
Työskentelen erilaisten tapahtuminen, kokemusten ja unien pohjalta. Valokuvaan ja kerään kuvia joita käytän teosteni pohjana ja joihin pyrin välittämään erilaisia tunnetiloja, tuomaan mukaan omaa kokemuksellisuutta. Olen kiinnostunut ihmisen sisäisistä ja ulkoisista tiloista. Naisen ja miehen erilaisista rooleista, vuorovaikuksesta ja kohtaamisista.

Stereotypiat,
roolit kotona ja kadulla
Seksuaalisuus,
väkivalta sisällä sekä ulkona, unessa ja todellisuusessa.

Kaikki teokseni ovat eräänlaisia "omakuvia",
Miehenä ja naisena,
lapsuudesta aikuisuuteen,
kohti kuolemaa
ja uutta syntymää.

Muodostan ja pohdin eri rooleja, skenaarioita siitä mitä elämäni olisi voinut olla tai voisi olla jos minäni olisi jokin muu.

Lopullinen teos muodostuu maalausprosessin aikana, annan teoksella aikaa elää ja muotoutua omanlaisekseen, sattuma ja suunitelmallisuuus käyvät vuoropuhelua ja ovat molemman yhtä tärkeitä.

Terve

JUSSI MEURONEN (s.1982)

Tähänastiset teokseni ovat olleet maalauksia. Niitä olen työstänyt lähinnä sekatekniikalla,pääsääntösesti öljyväreillä, akryylimaaleilla ja kaikella sopivalla materiaalilla mdf-kovalevyille. Maalaukseni ovat olleet enimmäkseen abstrakteja tai kasvokuvia. Kasvokuvat eivät yleensä ole kenenkään yksittäisen henkilön muotokuva,vaan yhdessä kasvokuvassa saattaa esiintyä monia henkilöitä,ikään kuin kerroksittain,mutta enemmän olen kiinnostunut abstrakteista maalauksista tällä hetkellä.Koen saavani enemmän vapautta ja tilaa jos en lähde tekemään jotakin esittävää kuvaa. Pääsen tavallaan lähemmäksi itseäni ja syvemmälle ajatuksiini ja tunteisiini abstrakteissa kuvissa.

En käytä ollenkaan luonnoksia,olen koettanut niitä käyttää,mutta lopputulos on aina ollut huono. Luulen sen johtuvan siitä että, luonnosten tekeminen jäykistää alan liikaa pohtimaan lopputulosta etukäteen jolloin teoksen jokin "maaginen karisma" häviää niin tekijälleen kuin katsojalle. Aina on tietysti ajatus ja lähtökohta jostain maalauksesta päässä, kun lähden tekemään teosta, mutta se muuttuu monta kertaa matkalla kohti lopputulosta. Itse teos kertoo minulle paljon tekovaiheessa,käyn eräänlaista vuoropuhelua teoksen kanssa, ja samalla myös itseni kanssa.Yritän löytää itsestäni koko tunneskaalan teosta tehdessäni,ja saada niitä kuvaan mahdollisimman voimakkaasti vedoilla, viivoilla, muodoilla ja väreillä. Yritän koko ajan löytää jotain uutta, mutta muutokset töissäni tapahtuvat hitaasti, ja hyvä niin sillä ei kai pitäisi olla kiire mihinkään.

Joonas Sainio pyrkii maalaustensa avulla tekemään elämästään siedettävämpää ja sietämätöntä ja parhaimmillaan ja pahimmillaan aiheuttamaan saman reaktion muillekin.
Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Taidekoulu Maasta vuonna 2007.

Ville Erkki Tarke on syntynyt vuonna 1987. Hän elää ja on työtön Helsingissä.

”Helvetti on muut ihmiset.”